Www-sivujen haku- ja navigaatioelementit

Verkkosivuilla käytetään erilaisia hakutapoja. Näitä ovat hakutoiminto, hakemisto ja sivukartta. Hakutoimintoja voi olla vapaatekstihaku, asiahaku, tarkennettu haku ja haun rajaus. Nämä hakutavat on valittava verkkopalvelun käytön ja laajuuden mukaan. (Valtiovarainministeriö 2007, 45.) Sataedun verkkosivujen kehittyneillä hakutoiminnoilla voidaan hakea koulutuksia monipuolisesti. Jos hakuun tulee vain yksi hakutulos, käyttäjä siirretään suoraan hakutuloksen sivulle. Henkilökuntahaku on www-sivuilla omanaan.

Tiedonhakijat käyttävät helposti hakutoimintoa, mutta pelkkä haku toiminto ei riitä. Kun hakukone tai haku toiminto ehdottaa sivua hakutuloksen johdosta käyttäjälle, on sivulle saapumisen mielekkyys varmistettava. Nielsen vertaa sivulle saapumista laskuvarjohyppyyn. Jos käyttäjä haluaa mennä Pariisiin, niin hän haluaa laskeutua mieluummin sinne kuin Amsterdamiin. Ja jotta käyttäjä pääsee suosikki ravintolansa luokse, hänen on käveltävä sinne tai otettava taksi. Samalla tavoin, käyttäjien usein täytyy navigoida naapurusto, jotta he löytävät perille. Tässä on huomioitava, että paikallinen navigaatio toimii vain, jos sivustolla on selkeä rakenne, joka määrittää naapuruston. Käyttöliittymän visuaalisuuden on paljastettava käyttäjälle, missä hän on sivulla. Ja aina parempi, jos käyttäjä pystyy tunnistamaan, mitä valintoja hän voi tehdä edetäkseen tavoitteeseensa. (Nielsen 2009.)

Hakukoneen tulossivulla käytettävyys lisääntyy, kun jokainen hakuosuma paljastaa sen sijainnin sivuston rakenteessa. Ulkoiset hakukoneet, kuten google, eivät voi aina tehdä tätä, koska ne eivät tiedä sivuston rakennetta tai mikä navigaatio ulottuvuus on relevantein tälle sivulle. Mutta sinä tiedät sivuston rakenteesi ja siksi voit lisätä tietoa omaan hakukoneeseesi. Haku ja navigaatio eivät tue toisiaan monillakaan sivuilla. Tämä ongelma moninkertaistuu vielä toisen ongelman rinnalla: navigaation suunnittelijat eivät sisällytä navigaatiopolkua sivustolle. Siksi käyttäjät eivät tiedä, missä ovat sivulla. Tämä on ongelma, kun käyttäjät klikkaavat hakutulosta ja tämän jälkeen eivät voi määrittää missä kohtaa he ovat sivuilla. (Nielsen 2009.)

Käyttäjän sijainti on oltava selkeästi esitettynä verkkosivuilla. Sijainti voidaan ilmaista navigaatiossa, otsikossa, linkkipolussa ja verkko-osoitteessa. (Valtiovarain-ministeriö 2007, 45.)

Navigaatiopolku helpottaa käyttäjää hahmottamaan sivun sijainnin sivuston hierarkiassa. Tämä, vain yhden rivin teksti, on äärimmäisen hyödyllinen käyttäjille. Www-suunnittelussa on tietenkin tärkeää saada isot asiat kuntoon, jotta sivuilla on edes käyttäjiä. Mutta kun saat myös pienet asiat kuntoon, käytettävyys ja käyttäjien viihtyvyys sivuilla lisääntyy. Ihmisten käyttäytyminen ei paljoa muutu vuosien saatossa, joten käytettävyys säännötkään eivät muutu. (Nielsen 2007.)

Navigaatiopolku helpottaa käyttäjiä liikkumaan sivustolla. Se on kuitenkin aina ollut toissijainen apu sivustolla liikkumisessa, kuten sivukartatkin. Selaajat käyttävät navigointiin ensisijaisesti päävalikkoa ja haku toimintoa. Ne ovat näin ollen tärkeitä käytettävyyden kannalta. Mutta aika ajoin, he kääntyvät sivukartan tai navigaatiopolun puoleen. Erityisesti silloin, kun päävalikko ei vastaa kunnolla heidän tarpeisiinsa. (Nielsen 2007.)

Nielsen (2007) on puhunut navigaatiopolun puolesta jo vuodesta 1995 näiden alla olevien seikkojen takia:
• Navigaatiopolku näyttää käyttäjälle heidän sen hetkisen sijaintinsa suh-teessa sivuston hierarkiaan, mikä auttaa heitä ymmärtämään sivun suhteen sivuston muuhun sisältöön.
• Navigaatiopolusta pääsee yhdellä klikkauksella ylemmäs sivuston hierar-kiassa ja näin ollen se pelastaa käyttäjät, jotka ovat juuri saapuneet vasta sivustolle, eivätkä vielä tunne sivuston hierarkiaa.
• Navigaatiopolku ei koskaan aiheuta ongelmia käytettävyystestauksessa. Käyttäjät saattavat olla huomioimatta tätä pikku seikkaa, mutta he eivät koskaan ymmärrä väärin sen merkitystä ja osaavat käyttää sitä navigoides-saan.
• Navigaatiopolku vie vain todella pienen tilan sivulta.

Navigaatiopolussa tulee olla sivuston hierarkia, ei käyttäjän sivuhistoriaa. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun käyttäjä saapuu hakutuloksen johdosta jollekin alasivulle, eikä tiedä sivuston hierarkiaa. Mutta jos käyttäjä tekee valintoja ja katsoo tietokannan tietoja tietyin rajoituksin, voi navigaatiopolussa olla valinnat, jotka käyttäjä on tehnyt. (Nielsen 2007.)

Navigaatiopolut ovat lisääntyneet ja lisääntyvät koko ajan sivustoilla. Navigaatiopolussa käytetään yleensä suurempi kuin merkkiä (>). Tuttuja merkkejä ja elementtejä kannattaa hyödyntää sivuilla mahdollisimman paljon, jotta käyttäjät tunnistaisivat ne. Päävalikko, navigaatiopolku ja muut pysyvät elementit, kannattaa sijoittaa sivulla aina samaan paikkaan, jotta käyttäjä löytää ne helposti. Lisäksi ne on oltava helposti tunnistettavissa, jotta esimerkiksi päänavigointia ei sekoiteta mainosbanneriin. (Nielsen 2007.)

Sataedun www-sivulle saavuttaessa, päävalikon alta löytyvä navigaatiopolku kertoo käyttäjän sijainnin suhteessa sivuston hierarkiaan. Sen kautta käyttäjän on helppo päästä sivuston ylemmille tasoille. Sivun otsikko kertoo millä sivulla ollaan ja koulutustarjontalaatikko antaa lisää vaihtoehtoja selattavaksi.

Nielsenin (2008) mukaan yksi vanhimmista käytettävyys säännöistä on tarjota tiedoista visuaalinen näkymä, jotta käyttäjät ymmärtävät minne kaikkialle he voivat sivustolla mennä. Sivukartat voivat tarjota visuaalisen lisäarvon käyttäjän navigoinnille niin internet- kuin intranetsivuilla. Sivukartan avulla käyttäjä saa siis yleiskuvan sivustosta yhdellä vilkaisulla. Siinä sivuston informaatioarkkitehtuuri on esitetty visuaalisessa muodossa yhdellä ainoalla sivulla. Jos sivukartta on hyvin suunniteltu, siinä voi näkyä useat eri hierarkkiset tasot, mutta silti olematta niin laaja, että käyttäjät hukkuvat informaatiotulvaan.

Nielsen (2008) neuvoo käyttämään www-sivuilla sanaa "Sivukartta" (Site Map) johdonmukaisesti koko sivuston ajan. Sivukartassa kannattaa käyttää staattista, vakioitua suunnittelumallia. Käyttäjän ei tarvitse tehdä muuta kuin scrollata sivua, että hän näkee sivukartan kokonaisuudessaan. Jos käyttäjä joutuu tekemään työtä nähdäkseen sivukartan osia, sivukartan hyöty menee siinä saman tien. Käyttäjät vihaavat vakioimatonta käyttöliittymää, joka pakottaa heidät oppimaan uuden tavan edetä yhden sivuston sisällä. Siksi sivukarttojen pitää olla selkeitä ja näkyä yhdellä silmäyksellä. Nielsen suosittelee sivukarttoihin monikappaleista käyttöliittymää, koska tutkimuk-sissa ne ovat osoittautuneet paremmiksi. Käyttäjien on helpompi havaita pääkategoriat ja alakategoriat ja näin ollen päästä selville sivuston hierarkiasta. Sivukartan avulla käyttäjät ymmärtävät sivustoasi ja näkevät mitä se tarjoaa. Ne auttavat käyttäjää kriittisellä hetkellä, silloin kun he ovat eksyneet. Sataedun sivulla on sivukartta, joka löytyy osoitteesta http://sataedu.fi/sivukartta.

Verkkopalveluun kannattaa tehdä oikotie URL –osoitteet tärkeimmille ja suosituimmille sivuille. (JUHTA 2005, 16). Sataedun tärkeimmillä sivuilla on pysyvät URL –osoitteet. Näin ollen esimerkiksi aikuiskoulutuskeskus voi markkinoida omia koulutuksiaan suoralla URL –osoitteella (sataedu.fi/aikuiskoulutuskeskus), eikä se muutu vuosien saatossa, vaan se on pysyvä ja helposti muistettava suora osoite aikuiskoulutuskeskuksen sivulle.

LÄHTEET
JUHTA – Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta 2005. JHS 129 Julkishallinnon verkkopalvelun suunnittelun ja toteuttamisen periaatteet. Versio 4.1.2008. Julkaistu 15.6.2005. Saatavilla http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs129
Nielsen Jakob 2007. Jakob Nielsen’s Alertbox, April 10, 2007. Breadcrumb Navigation Increasingly Useful. Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/breadcrumbs.html
Nielsen Jakob 2008. Jakob Nielsen's Alertbox, August 12, 2008. Sit Map Usability. Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/sitemaps.html
Nielsen Jakob 2009. Jakob Nielsen’s Alertbox, May 11, 2009. Top 10 Information Architecture Mistakes. Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/ia-mistakes.html
Valtiovarainministeriö 2007. Verkkopalveluiden laatukriteeristö. — Väline julkisten verkkopalvelujen kehittämiseen ja arviointiin. Julkaisuja 7a/2007. Helsinki: Edita Prima Oy. Saatavilla http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/04_hallinnon_kehittaminen/20080124Verkko/Verkkopalvelujen_laatukriteeristoe.pdf

Informaatioarkkitehtuuri

Informaatioarkkitehtuuri on tietosisältöjen luokittelua, rakenteistamista ja metatietojen merkitsemistä, jotta tiedon käsittely olisi mahdollisimman automaattista. Sen tavoitteena on auttaa tiedon löytämistä ja tiedonhallintaa. Tietosisällön suunnittelu tarkoittaa tiedon tunnistamista, inventointia ja luokittelua. Inventoinnin tuloksena syntyy taulukko, jossa on kohteen tiedot ja tietojen kytkökset toimintaprosesseihin. Tämän pohjalta tietoelementit luokitellaan sisältötyypeiksi. Tiedot, joilla on yhtenevä käyttötarkoitus, rakenne ja käsittelysäännöt kuuluvat samaan sisältötyyppiin. Sisältötyypit ovat erittäin tärkeitä, sillä niiden avulla voidaan tehdä tiedonhallintaa automatisoivia sekä hakua helpottavia toimintoja ja ominaisuuksia. (Kaario 2008, 141—143.)

Taksonomia tarkoittaa käsitteiden luokittelua. Ne jaetaan ylätason käsitteisiin ja niille määritellään alatason käsitteitä hierarkkisesti. Hierarkiassa alemman tason käsitteet perivät ylemmän tason käsitteiden ominaisuudet. (Kaario 2008, 156, 160.)

Asiat voivat elää useassa eri paikassa yhtä aikaa. Koska sivuilla olevat tiedot voidaan luokitella, ne voidaan hakea reaaliaikaisesti ja nostaa tietyssä kategoriassa esille. Tämä tekee internetsivujen sisällöstä moniulotteisen. Näin saamme suuren tietomäärän helposti hallittaviksi listoiksi, joilla voidaan vastata käyttäjän tarpeisiin. Kategorialistoja ei kuitenkaan saa olla liikaa. Se heikentää käytettävyyden tehoa. On parempi valita muutamat pääkategoriat, jotka ovat loogisia. Luokitteluasetukset ja rakenne ulottuvuudet eivät saa pakottaa käyttäjää ajattelemaan liikaa liikkuessaan eteenpäin sivuilla. Asetusten runsaus voi saada käyttäjät epäilemään vainuaan. (Nielsen 2007.)

Sataedun sivujen sisällöstä rakennetaan sisältötyyppejä, joihin merkitään tietokenttiä, joista tarvittaessa tehdään luokitteluja eli taksonomioita. Sisältötyyppi kuvastaa yhden sivun tietoelementtejä. Joka kenttä on joko pakollinen tai valinnainen. Pakollisen kentän sisällöntuottajan tulee aina täyttää. Valinnainen kenttä tarkoittaa, että tämä kenttä on tarpeellinen vain joissakin tapauksissa. Täytettävä kenttä voi olla myös monivalinta. Tavallisia kenttiä sisältötyypille ovat otsikko, sisältö, kuva ja yksikkö.

Koulutus on Sataedun tärkein sisältötyyppi. Sen määritteleminen aloitettiin konkreet-tisesti elokuussa. Myöhemmin kuitenkin huomattiin, että koulutussisältötyypistä oli tulossa liian pitkä ja työläs täyttää. Käytettävyyden lisäämiseksi se jaettiin kolmeen koulutussisältötyyppiin: perustutkinto, ammatti- ja erikoisammattitutkinto sekä muu koulutus. Näillä kaikilla on samoja kenttiä, mutta myös omia henkilökohtaisia kenttiään. Samat kentät käyttävät samaa luokittelua.

Koulutuksia on paljon ja käyttäjän voi olla hankala löytää omansa, tämän vuoksi käyttäjälle näytetään koulutuksia listoina. Kun käyttäjä valitsee alan, niin alan esittelyn jälkeen on alaa koskevat koulutukset esitetty listana. Tästä esimerkkinä kulttuurialan sivu löytyy osoitteesta http://sataedu.fi/koulutukset/kulttuuri. Samaiselta sivulta näkee vasemmassa laidassa olevan koulutustarjonta lohkon, johon sivua koskevat koulutukset hakeutuvat otsikoiden nuoret, aikuiset ja täydennyskoulutus alle. Kulttuurialalla ei ole tällä hetkellä täydentävää koulutusta. Koulutukset haetaan kulttuurialan sivulle luokittelun perusteella, jos koulutus on luokiteltu kulttuurialaan, se haetaan sivulle.

Tiedon luokittelu vie aikaa, mutta tieto on luokiteltava tai sivustoa ei voida hyödyntää täydellä teholla. Tietojen luokittelu on tärkeää, koska hakutoiminnot löytävät tiedon paremmin, kun se on hyvin luokiteltu. Pahimmassa tapauksessa tieto ei löydy lainkaan, koska tieto on syötetty järjestelmään kiireessä, eikä metatieto luokitteluja ole merkitty. Tiedon monipuolinen luokittelu mahdollistaa tiedon nostamisen esille kulloistenkin tarpeiden mukaan. Tätä on sivuilla jo hyödynnetty alkavissa koulutuksissa, koulutustarjonnassa ja yksiköiden sivuilla.

LÄHTEET
Kaario Kimmo 2008. Tiedonhallinta: avain tietotyön tuottavuuteen. Jyväskylä: Docendo.
Nielsen Jakob 2007. Jakob Nielsen’s Alertbox, April 10, 2007. Breadcrumb Navigation Increasingly Useful. Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/breadcrumbs.html

Verkkosivujen sisällönhallinta

Sähköisillä julkaisujärjestelmillä sisällönhallinta on helppoa. Nyt organisaatiot voivat keskittyä sisältöön. Uudella, mielenkiintoisella sisällöllä vastataan käyttäjien tarpeisiin ja sidotaan käyttäjiä tulemaan sivustolle uudelleen. (Del Pinto 2009, 41.)

Sähköinen julkaisujärjestelmän avulla sisältö on erotettu sivujen visuaalisesta ilmeestä ja näin ollen sivujen sisällönhallinta on helppoa WYSIWYG (What You See Is What You Get) editorilla ilman ohjelmointitaitoja. (Farkas 2008, 36.)

Uuden sisällön lisääminen edistää käyttäjien uusintavierailuja sivustolle ja on suuressa roolissa hakukoneiden optimoinnissa. Perinteisesti uuden sisällön lisääminen edellytti vaikeasti tehtäviä muutoksia html-koodiin. Tämän päivän trendi on kuitenkin tehdä sivut sähköisellä julkaisujärjestelmällä, jolla voi luoda, hallita, muokata ja julkaista sisältöä helposti. (Cisco Inc. 2008, 120.)

Sähköisten julkaisujärjestelmien suurin vahvuus on, että kun www-sivut ovat valmiit, ei-tekniset henkilöt voivat hyödyntää järjestelmän työkaluja ja lisätä tekstiä sekä kuvia ilman html -koodin tuntemusta. Käyttäjät, joilla on sisällönhallintaoikeudet, voivat lisätä ja muokata sisältöä missä tahansa internetin ulottuvilla ilman, että heidän täytyy asentaa mitään koneelleen. Julkaisujärjestelmä antaa ihmisille mahdollisuuden keskittyä sivuston tärkeimpään elementtiin, tietoon. (Cisco Inc. 2008, 120—121.)

Melkein kaikki julkaisujärjestelmät sisältävät helpon WYSIWYG työkalun. Se on verkkosivun tekstin editointityökalu, joka toimii selaimessa. WYSIWYG on tehty muistuttamaan hyvin paljon Wordin tekstinmuotoilu työkalua, mikä on hyvä asia käytettävyyden kannalta. Selaimessa toimiva tekstin editointityökalu on silti hieman erilainen ympäristöltään, kuin mihin käyttäjät ovat tottuneet, mikä tuo omat haasteensa joka tapauksessa. (Byrne 2005, 26—27.)

Tänä päivänä sisältöä voi julkaista mitä ja milloin vain. Tämä motivoi artikkelinkirjoittajia luovalla vapaudellaan. Vapaudella on myös kääntöpuolensa ja tämä voi kääntyä itseään vastaan. Jos luovalla vapaudella ei haluta motivoida käyttäjiä tuottamaan sisältöä, niin toinen vaihtoehto on tehdä julkaiseminen mahdollisimman helpoksi. Ihmisillä on töitä tehtävänä ja julkaisujärjestelmä ei saa olla sen tiellä tai vaikeuttaa sitä. (Byrne 2005, 27.)

Verkkosivujen sisältö tulee olla reaaliaikaista, päivittäjien on saatava koulutusta järjestelmän käyttöön ja päivittämisestä on tehtävä heille mahdollisimman helppoa. Sisällöntuottamisen kehittäminen tapahtuu horisontaalisti, sillä se koskee kaikkia organisaation yksiköitä (Kaario 2008, 131.)

Sataedun www-sivuilla on WYSIWYG tekstieditori. Käyttäjät ovat tottuneet käyttämään Wordiä sekä oppimisympäristö Moodlea. Moodlessa on selainpohjainen tekstinmuotoilu eli aivan uutta se ei ole heille. Tämän päivän tiedottaminen on reaaliaikaista. Verkkosivuista halutaan mahdollisimman matalan kynnyksen tiedotuskanava. Ihanne tilanne on, että se kellä tieto on, hän laittaisi sen suoraan www-sivuille ilman välikäsiä.

Nielsenin (2007) mukaan, on oltava varuillaan, että ei roskaa sivustoa vanhentuneilla markkinointikampanjoilla. Tämä ei tue reaaliaikaista tiedottamis- ja markkinointi-strategiaa. Kun Sataedun sivustolle lisätään uutinen tai sisäinen tiedote, ne menevät automaattisesti arkistoon. Uutisia ja tiedotteita voi lisätä ajastetusti, joka helpottaa ja varmistaa tiedon lisäämistä järjestelmään. Tiedon voi lisätä järjestelmään heti, kun siitä on tieto ja ajastaa sen julkiseksi tiettyyn aikaan. Enää ainoastaan oma aktiivisuus rajoittaa yksiköiden tiedottamista ja markkinointia.

Koulutussivulle haluttiin lisätä pdf liitteenä koulutusesitteet. Liitteenä olevia pdf esitteitä ei voi päivittää helposti, joten niiden tiedot saattavat vanhentua yllättäen, kenenkään sitä huomaamatta. Tämä asettaa päivittäjälle ylimääräistä työtaakkaa. Lisäksi haku toiminto usein jättää liitetiedostot kokonaan huomiotta. Yleisesti ottaen liitetiedostot vaikeuttavat päivittämistä ja eivätkä välttämättä näy hakutuloksissa.

Sisällön tuottamisessa on huomioitava, että tekstiä ei kannata lisätä mielin määrin sivuille ja otsikoita, väliotsikoita ja listauksia kannattaa hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Nielsenin mukaan (2008) käyttäjät lukevat vieraillessaan www-sivuilla korkeintaan 28 % sanoista, 20 % voi olla lähempänä totuutta. Yleensä käyttäjät vain pyyhkäisevät silmillään www-sivuja, ilman sen tarkempaa lukemista. Tutkimukset osoittavat, että käyttäjät ovat kauemmin sivuilla, jossa on enemmän tekstiä. Nielsen on aiemmin olettanut, että käyttäjät lukevat 200 sanaa minuutissa, mutta tämän johtopäätöksen takia, hän uskoo, että 250 sanaa minuutissa on lähempänä totuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että käyttäjät lukevat puolet sanoista sivuilla.

Silmänseuraamistutkimukset osoittavat, että käyttäjät lukevat usein www-sivuja nopeasti, F kirjaimen muotoisesti. Käyttäjien silmät tekevät yhden pystyviivan ja kaksi vaakaviivaa selaillessaan www-sivuja. Tämä saattaa johtua täysin testatuista sivustoista, ts. niiden rakenteesta, sillä myös muita tuloksia on esitetty. (Nielsen 2006.)

Nielsenin (2006) mukaan käyttäjän F kirjaimen muotoinen selaaminen www-sivulla johtaa seuraaviin johtopäätöksiin, jotka sopivat yleistettäväksi myös muuhunkin kuin vain F selaamiseen:
• Käyttäjät eivät lue sisältöä perusteellisesti sanasta sanaan. Perinpohjainen lukeminen on harvinaista, varsinkin kun tulevat asiakkaat ovat vasta kartoittamassa tarjontaa. Jotkut lukevat enemmän, mutta suurin osa ei lue.
• Kahdessa ensimmäisessä kappaleessa on oltava kaikista tärkein tieto, koska niissä on suurin todennäköisyys, että käyttäjä lukee juuri nämä kappaleet, vaikka he lukevatkin ensimmäisen kappaleen yhdessä sekunnissa.
• Aloita alaotsikot, kappaleet ja listaukset sanoilla, jotka herättää lukija mielenkiinnon. Käyttäjät lukevat jo kolmannen sanan heikommin kuin kaksi ensimmäistä, selatessaan sivua alaspäin katseellaan.

LÄHTEET
Byrne Tony 2005. Oh What A Feature: Functional Usability. EContent, May 2005. Saatavilla SAMK, Lillukka.
Cisco Inc. 2008. Content Management Systems in Website Design. Journal of Visual Communication in Medicine, September 2008; Vol. 31, No. 3, pp. 120-121. Saatavilla SAMK, Lillukka.
Del Pinto Frank 2009. Trends and Observations. EContent, January/February 2009. Saatavilla SAMK, Lillukka.
Farkas Meredith 2008. CMS for Next-Gen Websites. American Libraries, November 2008. Saatavilla SAMK, Lillukka.
Kaario Kimmo 2008. Tiedonhallinta: avain tietotyön tuottavuuteen. Jyväskylä: Docendo.
Nielsen Jakob 2006. Jakob Nielsen’s Alertbox, April 17, 2006. F-Shaped Pattern For Reading Web Content. Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/reading_pattern.html
Nielsen Jakob 2007. Jakob Nielsen’s Alertbox, April 10, 2007. Breadcrumb Navigation Increasingly Useful. Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/breadcrumbs.html
Nielsen Jakob 2008. Jakob Nielsen’s Alertbox, May 6, 2008. How Little Do Users Read? Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/percent-text-read.html

Uusi sukupolvi: diginatiivit

Kansallisen ennakointiverkoston (2009) tutkimus, Diginatiivit, työ ja kansalaisuus, kertoo tulevaisuuden työntekijöistä, diginatiiveista. Diginatiivit voidaan karkeasti luokitella vuosina 1978—1998 syntyneisiin nuoriin ja aikuisiin, jotka ovat eläneet koko elämänsä tietotekniikan ympärillä. Tämä karkea jaottelu ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä diginatiivisuus on mielestäni myös mielentila. Myös ennen vuotta 1978 syntynyt voi olla kiinnostunut tietotekniikasta sekä uusista sovelluksista ja olla hyvinkin ”diginatiivistynyt”. Syy siihen, miksi tästä tietotekniikan sukupolvesta puhutaan niin paljon, on se, että tämän uuden sukupolven kautta työelämään on tulossa aivan uusi toiminta kulttuuri.

Lukiessani tutkimusta samaistuin täysin diginatiiveihin. Käytän kommunikointiin Facebookia, olen verkkoyhteisöjen aktiivinen jäsen ja päivitän tilaani Facebookiin, Twitteriin ja LinkedIniin säännöllisesti. Aiemmin käytin meseä eli messengeriä pikaviestimenä, mutta verkkoyhteisöjen myötä, olen lopettanut mesen käytön. Käytän nykyään Facebookin chatia reaaliaikaisissa keskusteluissa.

Lisäksi ostin juuri uuden iPhonen S kännykän, jolla olen internetissä ja hoidan tilapäivitykset sen kautta vapaa-ajallani, esim. ollessani kotona tai tallilla. IPhonella otan paljon kuvia ja videoita, jotka lisään Facebookiin melkein reaaliajassa. Töissä olen aina kirjautuneena Facebookiin. Minulle, diginatiiville, Facebook on viestinnän väline, enkä ymmärrä, miksi se koetaan uhkana työpaikoilla. Useilla työpaikoilla Facebookin käyttö on jopa kiellettyä. Facebookia ei nähdä osana työelämää, vaan ajatellaan sen vievän ajan työstä pois.

Diginatiivit ja johtamisen haasteet
Diginatiivit tuovat haasteen työelämään uuden toimintatapansa vuoksi. Tämä asia pitäisi huomioida organisaatioiden strategisessa suunnittelussa. Nettisukupolvi ei jaa samoja arvoja kuin edeltäjänsä. Perinteiset, käskyvaltaan perustuvat, johtamismenetelmät eivät enää toimi diginatiivi sukupolven kanssa. Jordan Kaplan kertoo USA Today verkkolehdessä:

”They've grown up questioning their parents, and now they're questioning their employers. They don't know how to shut up, which is great, but that's aggravating to the 50-year-old manager who says, Do it and do it now.”

Diginatiivi tahtoo tehdä töitä omilla ehdoillaan, eikä hän halua olla sidottu työnantajan toimistoon. He haluavat vapautta, joustavuutta ja nopeutta. Diginatiivit tarvitsevat keskustelevaa ja kannustavaa johtamista. Johtajan on pystyttävä antamaan heille rakentavaa kritiikkiä, jonka kautta he kehittyvät työssään. Heitä on siis johdettava eri tavalla ja tämä antaa uusia haasteita organisaatioiden johtoportaalle.

Itse koen hieman ahdistavana olla diginatiivina tämän päivän työelämässä. Vanhempi sukupolvi ei tahdo ymmärtää toimintatapaani, enkä minä heidän. Työelämä on kovin jähmettynyt omiin uriinsa. Diginatiivien uudet toimintatavat siirtyvät hitaasti työelämään ja sitä ennen meidän on tultava toimeen ja yritettävä ymmärtää erilaisia toimintatapojamme.

Verkkoyhteisö - saman henkisten kohtaamispaikka
Sosiaalinen verkostoituminen internetissä on tätä päivää. Käytän aktiivisesti verkkoyhteisöjä Facebook ja Twitter samanhenkisten ihmisten kanssa ajatusten vaihtoon sekä etsin itseäni kiinnostavaa tietoa. Jokainen voi rakentaa oman identiteetin, verkko persoonan, verkkoyhteisön profiiliin.

Facebook profiilini pyörii etupäässä harrastuselämäni ympärillä eli hevosten maailmassa. Vaikka en ole tallilla, vaadin silti tämän aktiviteetin tuoman sosiaalisen pääoman itselleni myös kotona. Se onnistuu osallistumalla talliporukkamme kanssa ajatusten, kuvien ja videoiden vaihtoon Facebookissa. Talliporukkamme on aktiivisia facebookin käyttäjiä ja näin pidämme yllä verkostoamme pelkän tallikäytävällä moikkailun sijaan. Tulemme läheisimmiksi ja tutustumme paremmin toisiimme. Järjestämme facebookin kautta yhdessä hevosaiheisia reissuja sekä tapahtumia. Keskustelemme hevosiin liittyvistä kokemuksistamme. Jotta brändi voi olla merkittävä, sen on tarjottava asiakkailleen tekemistä ja kontaktia myös vapaa-ajalla.

Twitter profiilini on suuntautunut oppimiseen, työelämään ja uraani. Samanhenkisten ihmisten twiittaukset kiinnostavat minua ja seuraankin niitä aktiivisesti. Asiantuntijoiden ja organisaatioiden twitter ja facebook profiileista löytyy usein todella mielenkiintoisia tutkimuksia ja ajatuksia. Oppiminen ja työelämän seuraaminen ei enää ole koulun penkillä istumista, vaan toisten twiittauksista voimme oppia reaaliajassa, johon tämän päivän koulumaailma ei tahdo pystyä. Oppiminen on viihteellistynyt ja faktana pidetään verkkoyhteisökavereiden kommentteja ja linkkejä, sillä heillä ei ole aiheeseen ”omaa lehmää ojassa”. Jos jossain päin maailmaa tapahtuu jotain, niin tieto leviää aivan varmasti nopeimmin verkkoyhteisöjen välityksellä, ennen kuin yksikään virallinen taho ehtii reagoida siihen mitenkään.

Olisi hienoa kuulla, mitä juuri sinä ajattelet diginatiivi yhteiskunnasta?
Entä mitä vaadit työyhteisöltäsi ja johtajaltasi? Millainen on tämän päivän johtaja?
Jätä kommentti kirjoituksen loppuun. :)


LÄHDE
Kansallinen ennakointiverkosto. Diginatiivit, työ, kansalaisuus.
Toim. Tomi Leivo, Marjut Mutanen ja Riitta Nieminen-Sundell 2009.
Saatavilla http://www.foresight.fi/wp-content/uploads/2009/12/Diginatiivit.pdf
Kaplan Jordan 2005. Generation Y: They've arrived at work with a new attitude. USA Today. Saatavilla http://www.usatoday.com/money/workplace/2005-11-06-gen-y_x.htm