Strategiatyöskentely on hyvä aloittaa aivoriihessä, johon osallistuu kaikki tärkeät osatekijät. Tällä tarkoitan sitä, että strategiatyöhön on otettava riittävän suuri joukko mukaan, jotta saadaan henkilökunta mukaan suunnitteluun, paljon hyviä ideoita ja sitoutettua työntekijät syntyvään strategiaan. Yritysten tulisi ottaa enemmän mukaan eri työntekijöitä, eikä vaan kuunnella johdon faktoja ja mielipiteitä. Näin he antavat vastuuta ja hallintaa ongelmien ratkaisuun, mikä luo sitoutumista ja mukaantuloa. Ryhmässä saadaan paljon enemmän ajattelua ja ratkaisuehdotuksia aikaiseksi, kuin yksin. Strategiatyö ei ole johdon yksinoikeus, vaan siinä pitää jakaa ymmärrys ja yrittää yhdessä löytää ongelmiin ratkaisut. Kaikki eivät tietenkään hyväksy näitä ratkaisuja, mutta kun kaikki tietää, mitä on päätetty ja, miksi näihin ratkaisuihin on päädytty, niin se auttaa hyväksymään asiat ja sitoutumaan. Näin jokainen on taistelemassa mahdollisia ongelmia vastaan. On vaikea saada kaikki tärkeät työntekijät samaan aikaan paikalle, mutta se kasvattaa luovuutta potentiaalisesti onnistuessaan! Vaikka yritykset pitää tärkeänä asiakkaita ja osakkeenomistajia, mutta tärkeimpiä ovat kuitenkin työntekijät, koska heidän sitoutuminen ja osaaminen ovat mittaamattoman arvokasta.
Strategisessa työskentelyssä on muistettava, että vaikka suuria ongelmia olisi edessä niin yrityksen koko identiteettiä ei kannata ryhtyä muuttamaan siinä samassa. Strategisessa työskentelyssä on mietittävä organisaation visio, toiminta-ajatus ja arvot. Yrityksellä kannattaa olla selkeä ja yksinkertainen tavoite, johon pyrkiä. Ei kannatta lähteä liian suuriin haasteisiin tai laajentaa omaa päämäärää liikaa.
Henkilöiden, jotka tekevät strategiatyötä, kannattaa ottaa vakavasti asiakkaiden ja osakkeenomistajien ideat ja huolet, vaikka ne kuulostaisivat nippelitiedolta. Voi nimittäin tulla hetki, jolloin näitä tietoja voidaan hyödyntää tarpeiden ymmärtämiseen ja määrittelemiseen. Nämä asiat ovat elintärkeitä strategiaa mietittäessä.
Strategiatyö on dokumentoitava, sillä se on hyvä tapa luoda uusia ideoita. Dokumentista muodostuu malli tähänastisista päätöksistä ja käyttämättömistä ideoista. Aivoriihessä esille tulevista ideoista kannattaakin tehdä siis nauhoitus, vaikka kaikkia ideoita ei heti toteutettaisi. Ne voidaan hyödyntää aina jälkeenpäin, kun kaikki ideat on dokumentoitu.
Kun strategiset asiat on päätetty, niin tiedottaminen on hoidettava huolella, sillä strategia ei ole ilmoitusluontoinen asia. Tiedottaminen organisaation joka portaalle on tärkeää. Esim. työpaikan keskustelut lounastauolla ovat ensiarvoisen tärkeää luovan keskustelun ja strategisen kehitystyön aikaansaamiseksi.
Strategiatyössä on toimittava! Sen sijaan, että yritykset keskittyisi hakemaan ja hakemaan yhtä, ainoaa ja parasta strategiaa, kannattaa aloittaa yhtä aikaa useampi strategia, jotka ovat toteutuskelpoisia. Vaikka ne olisivatkin epävarmoja. Ei kannata miettiä asioita, vaan paperilla ja kokoushuoneissa, vaan kannattaa lähteä rohkeasti toimimaan, ja katsoa, kuinka käy. Jos tilanne näyttää huonolle, niin silloin on tilannetta, sääntöjä ja suuntauksia korjattava ja elettävä tilanteen mukaan joustavasti. Palautetta organisaation tilanteesta pitää hyödyntää toiminnassa. Tuloksia kuuluu verrata suunnitelmiin ja sitä mukaa korjata aina toimintaa. Näin voimme oppia virheistämme.
Yritysten olisi hyvä kirjata skenaarionsa / tavoitteensa, jotka he haluavat kohdata seuraavien 10, 20 tai 50 vuoden sisään. Näin he herättävät kaikki ennustamaan tulevaa ja varautumaan siihen. Päämäärien kirjauksien jälkeen on mietittävä, millä strategioilla pääsisimme näihin tavoitteisiin.
Strategia kuulostaa hankalalle ja monet organisaatiot ovat unohtaneet strategisen suunnittelun ja toiminnan. Organisaatioiden tulisi kuitenkin muistaa, että menestyksekkäällä strategiatyöllä saavutetaan kilpailukyky, jolla on pitkä kantoiset seuraukset.
LÄHDE
Harward Business Review 3/2008, John C. Camillus. Strategy as a wicked problem.
STRATEGIAPROSESSI JA SEURANTA
Kehitä strategiaprosessiasi.
Strategiaprosessi ja seuranta
View more presentations from Kirsi Kellokangas.
