1 JOHDANTO
Tutkin oppimateriaalien muutostekijöitä vertailemalla perinteistä ja verkko-oppimista. Se sopii aineiston alustavaan tutkimukseen, jossa perehdyin minulle vielä kohtalaisen uuden aiheen kartoittamiseen. Vertailussa tarkastellaan ja täsmennetään eroavaisuuksia näiden kahden välillä. Vaikka olenkin kiinnostunut erityisesti vain verkko-oppimateriaalien valmistuksesta, niin parhaiten sen ainutlaatuisuus selviää juuri vertaamalla sitä tavalliseen painettuun materiaaliin. Lopuksi teen yhteenvedon verkko-oppimateriaalien valmistuksen kehityksestä ja tulevaisuutta.
2 FINNSIGHT2015
Tutkin kirjasta, Finnsight 2015, kohdat oppiminen ja oppimalla uusiutuva yhteiskunta, tieto ja viestintä sekä ymmärtäminen ja inhimillinen vuorovaikutus, jotta voisin ennakoida muutostekijöitä projektissani oppimateriaalien valmistus. Olen referoinut kirjaa ja pohtinut niiden pohjalta oppimateriaalien valmistusta ja niiden tulevaisuutta.
Tämän päivän globalisoituneessa ja teknisessä maailmassa oppimisesta on tullut jokaisen ihmisen ja yhteisön keskeinen prosessi sekä paras keino selviytyä jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Työ muuttuu jatkuvasti ja vain osaamisen avulla säilyvät työllistymismahdollisuudet. Usein ihmisen osaamisen kehittäminen jää ihmisen omalle vastuulle, siksi elinikäiseen oppimiseen tarvitaan joustavia toteutuksia. Myös nopeasti kasvava osaamisen taso ja tarve luo tarpeen joustaviin oppimisratkaisuihin. Näitä joustavia sovelluksia ovat internetpohjaiset oppimateriaalit. Tieto ja viestintä kaikkiallistuvat eli jokainen pääsee tiedon ääreen. Yhteiskunnan toiminnot ja palvelut siirtyvät yhä enemmän internetpohjaiseen verkkoon (Suomen Akatemia ja Tekes 2006,12-13.)
Tietotekniikka ja tietoverkot tuovat opin ja tiedon minne vain, ajasta ja paikasta riippumatta. Tietoa jaetaan ja luodaan sosiaalisten ohjelmistojen kautta globaalisti verkossa (Suomen Akatemia ja Tekes 2006, 14.) Digitaalinen sisältö lisääntyy koko ajan ja sillä on myös kysyntää. Tämä avaa aivan uudenlaisia globaaleja markkinoita. Oppimateriaaleja voitaisiin kehittää ja tuotteistaa sekä saada sillä lisäarvoa opetukseen. Nyt tarvittaisiin uusia innovaatioita opetusteknologiaan. Hajallaan olevan tietämyksen kokoaminen ja tehokkaampi hyödyntäminen on ensiarvoisen tärkeää. Sitä mukaa, kun tietoyhteiskunnan sisällöt ja palvelut digitalisoituvat, tarvitaan uusia palvelukonsepteja ja toimintamalleja. Suomessa kehitetyillä palvelukonsepteille olisi selkeää vientipotentiaalia. Siksi oppimateriaalit olisi hyvä olla vähintään kahdella eri kieliversiolla toteutettu. Digitaalisen median markkinat kasvavat maailmalla koko ajan. Oppimateriaalien valmistukselle löytyy siis markkinoita (Suomen Akatemia ja Tekes 2006, 36-38.)
Inhimillinen vuorovaikutus ja sen kautta tapahtuva ymmärtäminen ovat perusta yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnille sekä kaikelle kehitykselle. Ymmärtämistä ja vuorovaikutusprosesseja vahvistamalla luodaan tilaa luovuudelle, mistä syntyy uutta sosiaalista pääomaa ja innovaatioita. Yksilöllisen luovuuden kasvattaminen lisää henkistä hyvinvointia. Siksi lasten mielikuvituksen, luovuuden, omatoimisuuden ja vuorovaikutustaitojen tukeminen on tärkeää. Tämä pitää huomioida oppimateriaaleja valmistettaessa, jotta lapset saavat visuaalisesti inspiroivaa oppimateriaalia ja oppivat omatoimisiksi (Suomen Akatemia ja Tekes 2006, 40-41.)
Inhimillinen teknologia tarkoittaa teknisiä tuotteita, jotka ovat ihmiselle sopivia, ihmisen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia lisääviä sekä ihmisarvoa edistäviä. Inhimillinen teknologia tuottaa oppimispalveluita, joissa se huomioi yksilöiden erilaisuuden, kuten eri-ikäisyyden ja erikielisyyden. Tulevaisuuden avainsanoja ovatkin ajantasaisuus, monikielisyys, paikkatietoisuus, kohdentaminen ja personointi. Oppimateriaaleja valmistettaessa kuuluukin huomioida hyvin kohderyhmä ja kohdentaa oppimateriaali juuri tietylle ryhmälle (Suomen Akatemia ja Tekes 2006, 41-42.)
Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen lisääntyessä oppimateriaalien dynaamisuus antaa haasteita. Oppimateriaali tulee olla interaktiivinen ja päivitettävissä. Sisältö tulee suunnitella niin, että se on mahdollisimman vuorovaikutteinen.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että oppimateriaalien kehittämiselle ja valmistamiselle löytyy selvät markkinat ja tarve. Kun vaan joku osaisi tarttua kunnolla tähän haasteeseen.
3 PERINTEINEN PAINETTU JA VERKKO-OPPIMATERIAALI
Hyvää oppimista on luonnehdittu ymmärtämiseen pyrkiväksi ja opiskelijan omaa ajattelua sisältäväksi, merkitykselliseksi ja mielekkääksi toiminnaksi. Mielekkäässä oppimisessa tapahtuu merkityksen muodostamista ja tulkintaa. Perinteinen kouluoppiminen on rutiinioppimista, kun taas mielekäs oppiminen on luovaa ja uutta tietoa tuottava prosessi (Nevgi & Tirri 2003, 29.)
Painettua materiaalia käytetään verkko-oppimisessa tukemassa audiovisuaalisia viestimiä. Painettu materiaali on edelleen hyödyllinen oppimateriaali, sillä kirja on halpa ja sitä on helppo lukea. Kirjan käyttöliittymä on helppokäyttöinen ja tehokas. Se tarvitsee vain valoa ja lukutaidon. Myös navigointi kirjan sivuilla on helppoa ja yksinkertaista. Painettu materiaali on monistettavuutensa ansiosta tärkeä tekninen massamedia. Kirjallinen materiaali ei myöskään edellytä vastaanottajalta teknisiä välineitä. Tietotekniikan yleistymisen ansiosta oppimateriaalin uusiminen ja uudelleen painaminen on nykyään helppoa (Saarinen, jne. 2002, 46.)
Painettujen oppimateriaalien kehitys on menossa kohti on-demand periaatetta eli painettaisiin vain tarpeeseen. Pienet painosmäärät vähentävät toimitusaikoja, eikä varastoihin kerry suuria määriä vanhentuneita kirjoja. Ja menekin lisääntyessä, kirjoa saadaan nopeasti lisää. Tällöin voidaan huomioida kohderyhmä paremmin, sillä kirjaan voidaan koota juuri halutulla aineistolla tietylle opiskelijaryhmälle. Tällä tavalla oppikirjasta saadaan personoitu eli juuri sellainen, mitä oppilaat tarvitsevat (Oittinen, jne. 1996, 33.)
Verkko-opetus on suhteellisen uusi käsite ja vielä kehittymässä. Se vaatii niin opettajalta kuin oppilaalta enemmän kuin perinteinen luokkaopetus. Kummankin täytyy oppia uusia rutiineja, jotta verkko-opetuksesta saisi kaiken irti. Verkko-opetuksen suurin ero perinteiseen opetukseen on, että se ei ole aikaan sidoksissa.
Lisäksi opettajalla tulee olla aikaa ja teknistä osaamista suunnitella, toteuttaa ja kehittää verkko-opetusta, olla opetettavan aiheen asiantuntija, kykyä luoviin ratkaisuihin ja osata jakaa ja suunnitella omaa työaikaa. Oppilaiden on otettava itse vastuu omasta oppimisestaan ja ajanhallinnasta, kehitettävä oppimisvalmiuksiaan, olla motivoituneita ja verkko-opiskelun tekniikkaan orientoituneita (Stortti ja Tulonen 2005, 106-107.)
Teknologia menee koko ajan eteenpäin. Meidän on pysyttävä sen perässä. Niin opettajan kuin oppilaiden tulisi omaksua tämä uusi oppimisympäristö omakseen. Näin oppimisesta tulee mielekkäämpää. Verkko-oppimateriaalin valmistuksessa on vain taivas rajana, joten niiden tekemisessä tulisi olla mahdollisimman luova.
4 MUUTOSTEKIJÄT: verkko-oppimateriaalien kehitys ja tulevaisuus
4.1 Sisältö ja tekninen toteutus
Oppimisympäristöllä tarkoitetaan sitä kokonaisuutta, jossa opiskelu tapahtuu. Perinteinen opiskelu tapahtuu luokkahuoneessa ja verkko-oppiminen tietoverkoissa. Avointa hypermediaperusteista ympäristöä käytetään internetin välityksellä (Saarinen, jne. 2002, 113.)
Verkkopohjainen oppimisympäristö toteutetaan internettiä ja verkkoteknologiaa hyödyntäen, ja se muodostuu yleensä hypertekstirakenteista, hypermediasta, linkeistä, keskustelualueista ja muista vuorovaikutuskanavista (sähköposti, chat, videoneuvottelu verkossa) ja mahdollisesti vuorovaikutteisista, ohjelmoiduista sivuista ja tekstinkäsittelyohjelmista (Matikainen (toim.) 2003, 28.)
Verkko-oppimisympäristö tukee sekä itseohjautuvaa että yhteistoiminnallista oppimista ja on avoin erilaisille opiskelijoille ja sisältöalueille. Se tarjoaa mahdollisuuden myös ajasta ja paikasta riippumattomaan opiskeluun ja elinikäiseen oppimiseen. Oppimisympäristössä pyritään ottamaan huomioon niin psyykkinen, fyysinen kuin sosiaalinenkin toiminnallisuus, ja sen tarkoitus on olla sekä pedagogisesti tarkoituksenmukainen että teknisesti toimiva. Oppimistavoitteiden saavuttaminen edellyttää kehittyneen teknologian lisäksi tarkoituksenmukaista pedagogiikkaa ja sisältöjä. Näiden on palveltava samaa oppijakeskeisen oppimisen päämäärää. Tehokas ja mielekäs oppimisympäristö sitoo oppijat aktiiviseen tietojen rakentamiseen niiden uudelleen tuottamisen asemasta. Se sitoo oppijat myös oppimisprosessin osapuolten väliseen keskusteluun, vuorovaikutukseen, yhteistoimintaan ja reflektointiin tiedon yksipuolisen vastaanottamisen tai toistamisen asemasta (Saarinen, jne. 2002, 114.)
Verkko-oppimateriaalin valmistajan on suunniteltava materiaalin rakenne ja toiminnot siten, että se aktivoi käyttäjää, tukee vuorovaikutteisuutta ja sisällöt antavat lukijalle mahdollisuuden konstruoida uutta tietoa aiemman tiedon pohjalta. Lisäksi materiaalin on tuettava yhteistoiminnallisuutta opiskelussa (Piipari, jne. 2002, 175.)
Ohjeistuksella on suuri merkitys verkko-oppimateriaaleissa, sillä silloin opettaja ei ole konkreettisesti läsnä antamassa ohjeita. Ohjaavilla materiaaleilla tarkoitetaan verkko-oppimisessa opettajan verkkokurssille laatimaa ja kokoamaa materiaalia. Ohjaavan materiaalin tärkein ominaisuus on se, että se kertoo opiskelijalle heti ytimekkäästi, miten hänen odotetaan verkossa toimivan. Ohjeistuksen ja käytettävyyden tulee olla sellainen, että verkkoympäristössä on mahdotonta toimia väärin. Eli oppimateriaalissa tulee muistaa koko ajan oppijan näkökulma (Matikainen (toim.) 2003, 69, 70-71.)
4.2 Verkko-oppimateriaalin laatu
Tilaaja ja asiakkaat odottavat oppimateriaalin olevan laadullisesti tasokasta. Verkko-oppimateriaalia voidaan arvioida pedagogisen laadun, käytettävyyden, esteettömyyden sekä tuotannon laadun kannalta.
Pedagogisella laadulla tarkoitetaan sitä, että oppimateriaali soveltuu luontevasti opetus- ja opiskelukäyttöön, tukee opetusta ja oppimista ja tarjoaa pedagogista lisäarvoa. Oppimateriaalin soveltuvuus on luonnollisesti yhteydessä käyttötilanteeseen, käyttäjien odotuksiin ja osaamiseen. Keskeistä on, että oppimateriaali tukee oppimista oppimisen, opetuksen ja tiedon uusimpien tutkimustulosten mukaisesti, eikä tyydy soveltamaan vanhentuneita padagogisia malleja uudella teknologialla. Keskeisiä tuettavia pedagogisia piirteitä ovat erityisesti oppimisen yhteisöllisyys ja työskentely yhteisen kohteen parissa, oppijan oppimisen taitojen merkityksellisyys, oppijan aktiivisuus opittavan ilmiön suhteen sekä oppimistehtävien haasteellisuus, avoimuus ja autenttisuus eli merkityksellisyys ja aitous oppijan kokemusten kannalta. Näin verkko-oppimateriaali tarjoaa sekä opettajille että oppijoille lisäarvoa (Opetushallitus ja tekijät, Tmi Eija Högman 2006, 14.)
Verkko-oppimateriaalin tulee olla käytettävyydeltään sujuvaa ja helppoa. Se tulee huomioida suunniteltaessa rakennetta, teknistä toteutusta ja käyttöliittymää. Käytettävyys on heikkoa, kun käyttäjä turhautuu materiaalin etsimiseen, virheilmoituksiin, kuolleisiin linkkeihin, epäselvään ilmaisuun tai ohjeiden puutteeseen. Verkko-oppimateriaalin tekijälle käytettävyyden tulee olla yksi tuotannon perustavoitteista ja jatkuvan varmistuksen kohde (Opetushallitus ja tekijät, Tmi Eija Högman 2006, 18.)
Käytettävyys on käyttäjien kokemus, joten materiaalin valmistuksessa on huomioitava asiakas, jolle materiaalia tehdään. Vaikka oppimateriaalia tehtäisiinkin BtoB niin aina jossain vaiheessa tuote menee asiakkaalle eli suunnittelussa tulee ajatella BtoBtoC eli aina asiakkaan näkökulma huomioiden.
Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että oppimateriaali on erilaisten ihmisten käytettävissä riippumatta heidän fyysisistä ja psyykkisistä ominaisuuksistaan, vammoistaan ja terveydentilastaan. Tällöin oppimateriaali ei siis vaadi esimerkiksi hyvää näkökykyä, motoriikkaa tai oivaltamista, ellei se ole oppimisen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista (Opetushallitus ja tekijät, Tmi Eija Högman 2006, 21.)
Tuotannon laadulla tarkoitetaan hallitusti toteutettua tuotantoprosessia, jota ohjaavat tiedolliset, taidolliset ja oppimista ohjaavat tavoitteet ja jonka työn jälki on ammattimaista (Opetushallitus ja tekijät, Tmi Eija Högman 2006, 24).
4.3 Visuaalinen ulkoasu
Verkko-oppimateriaaleja suunniteltaessa pitää huomioida sivujen tasapainoinen rakenne ja yhtenäinen ulkoasu. Näin sivuista tulee selkeät ja yksinkertaiset, joita on helppo käyttää ja omaksua. Lisäksi sivut pitää olla mielekkäät ja elämykselliset. Tämä antaakin haasteita opettajan työhön.
Elämyksillä on tärkeä merkitys oppimiselle. Negatiivisia kokemuksia opimme varomaan ja positiiviset kokemukset painamme mieleen, kun taas neutraaleilla kokemuksilla ei ole merkitystä meille. Opittavalla asialla pitäisi olla joku käyttötarkoitus ja sovelluskohde oppijan elämässä, jotta oppiminen olisi merkityksellistä. Asioita ei opita, jos niillä ei nähdä mitään sovelluskohdetta. Siksi oppimateriaalilla tulee olla kerronnallinen dramaturgia ja tarina. Se ei saa olla pelkkää tiedon jakamista, vaan merkitys ja sisällön esitysmuoto tulee olla elämyksellistä eli lyhyesti sanoen motivoivaa ja innostavaa. Digitaalisten mediaelementtien monipuolinen käyttö yhdistettynä elämyksiin ja tarinoihin saa oppimateriaalin muistuttamaan osittain hyvää mainosta tai yritysviestintään tehtyä esitystä. Digitaalisen oppimateriaalin suunnittelussa tulisi käyttää mielikuvitusta ja luovuutta, koska kukaan ei jaksa kuivaa puuduttavaa tekstimassaa, luennoitsijan monotoonista ääntä tai asiantuntijan uuvuttavia kalvosulkeisia. Syynä siihen, miksi kouluttajat tai opettajat eivät keksi käytännön esimerkkejä, elämyksiä ja aktivoivia tehtäviä, on se, että niiden ideoiminen ja keksiminen vie paljon aikaa ja vaivaa (Alamäki & Luukkonen 2002, 92-93.)
5 VERKKO-OPPIMATERIAALIN VALMISTUKSEN KEHITYS JA TULEVAISUUS
5.1 Nykytila
Suomessa perinteinen koulutustarjonta on voimakasta, hyvälaatuista ja koulutusmarkkinat ovat pienet. Toisin sanoen painetta siirtyä e-learning -aikakauteen ei ole ollut. Tulevaisuudessa e-learning tulee olemaan kuitenkin yksi tärkeimmistä yritysten kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä. Suurin syy e-learningin hitaaseen omaksumiseen Suomessa lienee käyttäjätasolla. Perinteinen luokkahuonekoulutus on monesti tärkeä sosiaalinen kohtaamispaikka. Mielikuvat e-learningista metodina, joka eristää ihmisen yksin nurkkaansa kone ainoana seuralaisena ei motivoi. Verkko-oppimisen vaatima yksilön laaja vastuu omasta oppimisesta ei ole yksilötasolla mikään yksinkertainen haaste. Niinpä oppimisen muutosvaihe voi kestää pitkäänkin. Lisäksi oppilaitoksissa ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa ja osaamista, jotta e-learning voitaisiin ottaa tehokkaaseen käyttöön (Kivioja 2002, 44-45.)
5.2 Kehittäminen
Verkko-oppimisen toimialalla tulevat selviytymään toimijat, joilla on ennestään vankka taito ja osaaminen koulutuksen alalla. Verkko-opetus tulee olemaan tärkeä lisäarvopalvelu koulutuspalveluiden tarjonnassa. Yhteistyö ja kansallinen toimialan kehittäminen on tärkeää, samoin verkottuminen kansainvälisesti, Suomen markkinat kun ovat niin pienet. Oppimisympäristöjen tulee perustua siihen tarpeeseen, mikä kullakin käyttäjällä on. Räätälöitävyys on siis erittäin tärkeää (Kivioja 2002, 45.)
Yhteiskunnan tulisi tukea verkko-opetuksen perustutkimista ja panostaa erityisesti verkkopedagogiseen, opetusteknologiseen ja etäopetuksen osaamiseen. Lisäksi tulisi panostaa tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin, jotta jokaisella yksilöllä olisi pääsy tahollaan verkkoon niin tahtoessaan. Suomessa tulisi panostaa erityisesti pedagogiseen ja teknologiseen kehittämiseen ja tutkimukseen, joihin perustuen on mahdollista luoda kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että pysytään mukana kehittämässä alaa, eikä jäädä sivustakatsojan rooliin (Kivioja 2002, 45.)
Sisällöntuotannossa on Suomessa paljon ongelmia. Oppimissisältöjen tuottaminen on kallista, eikä vielä useassa tapauksessa kannattavaa. Markkinat ovat pienet, eikä ostovolyymia siis ole tarpeeksi. Vain isoilla sisällöntuottajilla on mahdollisuus pärjätä markkinoilla, sillä sisällöntuotanto vaatii paljon resursseja ja kallista asiantuntijuutta. Pienten sisällöntuottajien mahdollisuus piilee kapeassa niche-osaamisessa ja verkostoitumisessa. Sisällöntuotanto vaatii paljon verkkopedagogista osaamista. Pedagogisten mallien kehittäminen ja niiden pohjalle tehdyt ratkaisut saattavat olla mahdollisuus myös sisällöntuotannossa. Lisäksi tulisi panostaa oppimismateriaalin uusiokäyttöön, eli pitäisi tuottaa pienempiä oppimisobjekteja, joista voitaisiin rakentaa erilaisia kokonaisuuksia eri tarpeisiin. Tämä vetäisi sisällöntuotannon tuotto-kustannus -suhdetta järkevämmälle tasolle (Kivioja 2002, 45-46.)
Tärkein haaste on kuitenkin ihmisten motivoimisessa ja innostamisessa verkko-oppimiseen. Vain yksilöiden onnistuneet oppimiskokemukset ja motivaatio käyttää verkkoa oppimiseen vie alaa ja kehitystä eteenpäin (Kivioja 2002, 46.)
5.3 Skenaariot
Ideaalisessa tulevaisuudessa kaikki oppiminen on vapaata ja dialogista. Oppilaitosten rajat ovat hämärtyneet. Koulu -sanalla ei enää tarkoitetakaan tiettyä rakennusta, vaan abstraktia yläkäsitettä kaikelle sille, mikä luo edellytyksiä oppimiselle. Oppiminen on sosiaalinen tapahtuma ja perustuu yhteiselle ongelmien pohdinnalle, ratkaisulle ja avoimelle keskustelulle. Asiantuntijat ja oppijat oppivat yhdessä ja toisiltaan. Kukin laatii oman opintosuunnitelmansa, joka perustuu omiin taitoihin ja tarpeisiin. Oppiminen on todellakin elinikäinen prosessi, ja oppimistehtävät perustuvat tietylle sen hetkiselle tarpeelle. Yksilön tietoja, taitoja ja osaamista ei enää mitata tietyillä tutkinnoilla ja todistuksilla tai standardoiduilla testeillä, vaan jokaisesta ihmisestä luodaan jatkuvasti päivitetty sähköinen portfolio, joka toimii yksilön käyntikorttina ja kertoo osaamisen ja koulutuksen todellisen tilan. Ammattien rajat hämärtyvät, on moniosaajia, jotka opiskelevat lisää kulloisenkin työtehtävän vaatimuksien mukaan. Oppimisen markkinat luovat uusia innovaatioita, sekä aineellisia että aineettomia, mikä puolestaan synnyttää tarpeita uudenlaiselle osaamiselle. Pedagogiikka kokee suuren arvonnousun tieteenä ja oppimisen korostamisen aikakautena se kehittyy tieteenä suurten panostusten edesauttamana (Kivioja 2002, 47-48.)
Kauhuskenaario verkko-oppimisessa nähdään yhteistyön unohtumisena ja verisenä kilpailuna yritysten välillä. Rahoitus käytetään loppuun kalliisiin ja suuriin teknologisiin ratkaisuihin ja ihmisten usko alaan loppuu. Oppilaitosten rajat korostuvat, erilaisten tutkintojen merkitys kasvaa, pidetään kiinni vanhan hyvän ajan toimintamalleista, jolloin verkko-oppiminenkin jää vain yhdeksi muotivirtaukseksi, jota kukaan ei edes muista ensi vuosikymmenellä. Tietoyhteiskunta perustuu järjestelmille, jotka edelleen ovat hyvin haavoittuvia tietokonevirusten ja hakkereiden hyökkäyksille. Jos tietoturvaan liittyviä ongelmia ja aukkoja ei saada koskaan eliminoitua, koko tietoyhteiskunta lepää hyvin hataralla kivijalalla. Jokainen uutinen uudesta maailmanlaajuisesta viruksesta, onnistuneesta hakkeroinnista tai tietokonejärjestelmien oikosulkujen aiheuttamista onnettomuuksista ja vaaratilanteista murentaa tietoyhteiskunnan uskottavuutta ja hidastaa siirtymistä uusiin järjestelmiin (Kivioja 2002, 48-49.)
6 YHTEENVETO
Verkko-oppimista kannattaa kehittää, jotta siitä tulee luonteva osa työ- ja opiskeluelämää. Elinikäisen oppimisen merkitystä täytyy painottaa, sillä sen avulla jokainen voi parantaa mahdollisuuksiaan työelämässä. Oppimisympäristöjen kehittämisellä saamme mielekkäitä ja laadukkaita oppimateriaaleja, jotka sopivat käyttötarkoitukseensa. Verkko-opiskelu luo lisäarvoa perinteiselle luokkaopetukselle. Mahdollisuudet alalla ovat valtavat.
Suomen aseman kansainvälisenä e-learning -osaajana uskotaan paranevan, jos onnistutaan tekemään hyviä tuotteita ja pysymään pedagogisen osaamisen kärjessä, Suomella on hyvät edellytykset nousta tärkeäksi verkko-oppimisen esikuvaksi, josta muut ottavat mallia. Tällä hetkellä Suomea ei vielä tunneta, eikä sitä liitetä verkko-oppimiseen. Näkyvyyttä maailmalla olisi siis lisättävä (Kivioja 2002, 47.)
Pidän verkko-oppimista kiinnostavana aiheena ja aion syventää osaamistani alalla. Tästä on hyvä jatkaa.
LÄHTEET
Nevgi A. & Tirri K. 2003. Hyvää verkko-opetusta etsimässä. Toimittajat ja Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Turku.
Matikainen J. (toim.) 2003. Oppimisen ohjaus verkossa. Helsingin yliopiston Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Helsinki.
Alamäki A & Luukkonen J. 2002. eLearning, osaamisen kehittämisen digitaaliset keinot: strategia, sisällöntuotanto, teknologia ja käyttöönotto. Edita Prima Oy. Helsinki.
Saarinen J. (toim.), Varis T., Vainio L., Rintala M., Piipari M. & Nokelainen P. 2002. Kouluttajana verkossa – menetelmät ja tekniikat. Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna.
Oittinen P., Saarelma H., Hellman P., Huttu I., Lönnberg O., Mäkitalo P ja Nors M. 1996. Tosiaikainen kirjatuotanto verkkoympäristössä. Teknillinen korkeakoulu, Graafisen tekniikan laboratorio. Tutkimusraportti 20. Espoo.
Stortti A. ja Tulonen A. 2005. Onnistunut verkko-opetus -tietoa, taitoa vai tuuria? Turun ammattikorkeakoulu. Turku.
Kivioja J. 2002. E-learningin alkutaival ja tulevaisuus Suomessa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Seinäjoki.
Suomen Akatemia ja Tekes 2006. Finnsight 2015, tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät. [Saatavilla www.finnsight2015.fi]
Opetushallitus ja tekijät, Tmi Eija Högman 2006. Verkko-oppimateriaalin laatukriteerit. Työryhmän raportti 16.12.2005. Helsinki. [Saatavilla www.edu.fi/julkaisut/laatukriteerit.pdf]
