Nuoruus
Nuoruus ajoittuu 12/14-20 -vuoden ikään. Se voidaan jakaa vielä kolmeen vaiheeseen: nuoruusiän varhaisvaihe (13-16 -vuotias), Nuoruusiän keskivaihe (16-19 -vuotias) ja Nuoruusiän loppuvaihe (19-20/25 -vuotias) (Dunderfelt 1997, 92-93.) Nuoruusiän keskivaiheelle ominaista ovat identiteettikriisi, samaistuminen, ihastuminen, minäkokemuksen selkiinnyttäminen, omien rajojen kokeilu ja syvälliset ihmissuhteet. Loppuvaiheelle taas on ominaista ideologinen kriisi, seestyminen, pohdiskelu omasta asemasta maailmassa ja itsenäisen elämän aloittaminen (Dunderfelt 1997, 93.) Tällöin oppilaat ovat usein muuttaneet juuri pois kotoa, opiskelija-asuntolaan, ja miettivät, ovatko valinneet oikean alan ja mikä heistä tulee isona. Lisäksi monelle saattaa löytyä ihastuksen kohde, mikä vie huomion opiskelusta. Lisäksi täysi-ikäisyyden saavuttaminen saattaa viedä mennessään, kun on ”vapaus tehdä mitä haluaa”.
Nuoruuteen sisältyy monenlaisia tärkeitä hetkiä ja oikean suunnan etsimistä. Tänä yksilöllisyyden valmistelu- ja kokeiluaikana opettajan on tuettava ja ohjattava nuorta oikeaan suuntaan sekä puututtava, mikäli nuorella on paljon poissaoloja tai muita ongelmia.
Aikuisuus
Aikuisuus alkaa noin 18-22 vuoden paikkeilla (Dunderfelt 1997, 100.) Se on koko elämän jatkuva prosessi. Noin 20-vuotiaaksi asti kehitys on selvästi havaittavissa ja monessa mielessä mitattavissa, mutta tämän jälkeen muutokset muuttavat luonnettaan, niistä tulee sisäisempiä, yksilöllisempiä. Kehityspsykologiassa tämä on valitettavan usein tulkittu niin, ettei mitään ratkaisevaa enää tapahdu ihmisen elämässä. Kuitenkin tässä vaiheessa kehittyy minuus, joten ihmiselle voi kehittyä uusia tai uudistuvia piirteitä ja kykyjä (Dunderfelt 1997, 103.)
Aikuisuus on täynnä sosiaalista ja yhteiskunnallista toimintaa, perheessä, työelämässä, ystävien ja harrastusten parissa. Yksilö etsii sellaista paikkaa maailmassa, jossa juuri hänen kykynsä ja taipumuksensa pääsisivät oikeuksiinsa. Hän etsii elämänympäristöä, jossa hän löytäisi vastineen omille sisäisille pyrkimyksilleen ja omille odotuksilleen siitä, mitä elämä on ja mitä se voisi hänelle antaa (Dunderfelt 1997, 105.)
LÄHDE
Dunderfelt, T. 1997. Elämänkaaripsykologia. Lapsen kasvusta yksilön henkiseen kehitykseen. Porvoo: WSOY.
torstai 12. kesäkuuta 2008
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Johdon informaatiojärjestelmät: tietojärjestelmien nykytilan kuvaus
1 Johdanto
Johdon informaatiojärjestelmät -opintojaksolla perehdyimme toiminnanohjausjärjestelmiin pk -yrityksissä, johdon informaatiojärjestelmän osatekijöihin (organisaation talouden, henkilöstön, prosessien ja asiakkuuksien mittaamiseen internet -pohjaista, kokonaisvaltaista ohjelmistoa käyttäen) ja informaatiojärjestelmien kehittämiseen. Tämä teksti on mukaelma tietojärjestelmien nykytilan selvitystyöstä, jonka tein yhteistyössä Auli Rauvolan kanssa. Ohessa on selvitystyön teoriaosuus, eikä varsinaisia johtopäätöksiämme.
Toiminnanohjausjärjestelmän tavoitteena on paitsi tukea organisaation toimintaa myös sen toiminnan ohjausta. Järjestelmän tulisi vahvistaa organisaation strategian toteuttamista ja auttaa seuraamaan ja ohjaamaan niitä tavoitteita ja tekijöitä, jotka ovat esim. kilpailukyvyn kannalta oleellisia. Toiminnanohjausjärjestelmä on varsin suuri ja pitkävaikutteinen investointi. Tavoitteita tarkasteltaessa on syytä käydä läpi myös kehityssuuntia ja pitkän tähtäimen tavoitteita. Yleisistä liiketoiminnallisista tavoitteista tulisi johtaa tietojärjestelmähanketta varten konkretisoidut tavoitteet esim. määrättyjen prosessien tai työkulkujen nopeuttaminen, päällekkäistyön vähentäminen jne. (Kettunen & Simons 2001.)
2 AIHEEN RAJAUS
Ei ole olemassa sääntöä, miten laajasti ja syvällisesti vaatimuksia tulisi kartoittaa – vaatimusmäärittelyjen tarve riippuu mm. hankkeen tavoitteista. Molemmissa ääripäissä on uhkia epäonnistumiselle. Liian laaja tarpeiden ja toimintojen läpikäynti voi johtaa loputtomaan pohdintaan ja on kallista sekä viivästyttää hanketta. Toisaalta epäonnistumiseen saattaa johtaa tilanne, jossa ”vain ostetaan kaupan hyllyltä”, eikä ole selvitetty riittävästi sitä, mitä järjestelmää tarvitaan, mihin sitä tarvitaan tai miten se toimii. Tämä saattaa johtaa viivästymiseen tai resurssien tuhlaukseen, vajaakäyttöön tai ei käyttöön ollenkaan (Lindström 2008.)
3 TIETOJÄRJESTELMIEN VAATIMUSMÄÄRITTELY
3.1 Tietojärjestelmän soveltuvuuden näkökulmat, hyödyt ja riskit
Kun tietojärjestelmää suunnitellaan otettavaksi käyttöön organisaatiossa niin suunnitteluvaiheessa törmäävät erilaiset lähestymistavat, tavoitteet, menetelmät ja organisatoriset toimintatavat. Tavoitteiden saavuttaminen riippuu paljolti ihmisistä ja organisaatiosta. Kun mietitään toiminnanohjausjärjestelmän soveltuvuutta organisaatioon esim. mitä koko organisaatio vaatii, entä laskutus, entä myynti, jne. Nämä vaatimukset kannattaa jaotella taloudellisiin ja teknisiin vaatimuksiin sekä sitä kautta niiden prioriteettitaso määritellään. Onko joku asia ehdoton vai toivottava. Vaatimuksista lähdetään sitten karsimaan kustannusten perusteella. Lisäksi vaatimukset voidaan jakaa toiminnallisiin (millaisia toimintoja tai palveluita järjestelmältä vaaditaan) ja ei-toiminnallisiin (suorituskyky, luotettavuus, käytettävyys) vaatimuksiin. Vaatimuksia eri näkökulmista pohtimalla nähdään, onko toiminnanohjausjärjestelmästä riittävästi hyötyä organisaatiolle (Kettunen & Simons 2001, 125.)
Käyttöönotossa tietojärjestelmää on jatkuvasti kehitettävä ja luotava uusia innovaatioita, koska vastaan tulee varmasti ongelmia, esteitä ja häiriöitä ja niihin on keksittävä ratkaisuja ja muutoksia. Uudet ratkaisut on otettava käyttöön ja järjestelmää modifoitava. Se on ”käyttämällä oppimista” -kehitystyötä. Tietojärjestelmän käyttöönotto on organisatorinen oppimisprosessi, jota tulee systemaattisesti tukea ja vahvistaa (Kettunen J. & Simons M. 2001, 125.)
Tietojärjestelmän käytössä ei riitä pelkkä järjestelmän käytön hallinta, vaan se on osattava ottaa osaksi omaa työtä ja sillä on osattava kehittää omaa työtä. Tietojärjestelmästä organisaatio voi saada toiminnallista ja taloudellista tehokkuutta, jos se otetaan suunnitellusta ja järjestelmällisesti käyttöön, sitä jaksetaan kehittää jatkuvasti ja varaudutaan siihen, että tämä ei hetkessä tapahdu. Haittapuolina voidaan mainita tietojärjestelmän käyttöönoton kalleus ja aikaavievyys. Kustannuksia aiheuttavat hankinta- tai valmistuskustannukset, modifointi kustannukset ja henkilökunnan kouluttaminen. Lisäksi sen ylläpito vaatii runsaasti asiantuntemusta (Kettunen & Simons 2001, 125.)
3.2 Vaativuusmäärittelyn vaiheet
Vaatimusmäärittely on keskeisessä asemassa kehittämishankkeen onnistumisen kannalta (Kettunen & Simons 2001, 7). Vaatimusmäärittely on vaihe, jossa tunnistetaan tavoitteet, tarpeet ja odotukset kehitettävänä olevalle tietojärjestelmälle. Vaatimusmäärittely on nähty yhtenä tietojärjestelmän rakentamisen tärkeimmistä tehtävistä. Myöhemmät vaiheet rakentuvat vaatimusmäärittelyn pohjalta, joten se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millainen ja miten hyvä ja toimiva järjestelmästä tulee (Lindström 2008.)
Ohjelmistotuotteen ja -toimituksen tyyppi vaikuttavat siihen, miten vaatimusmäärittelyä tehdään ennen toimittajan valintaa ja toteutusprojektissa sekä mikä rooli siinä on asiakkaalla ja toimittajalla. Realistisia ratkaisuja ovat yleensä vain ”paketoidut” tuotteet, jolloin toimittajan valintaa edeltävä vaatimusmäärittely voi olla tehokasta jakaa kahteen vaiheeseen;
1.tavoitteiden ja tarpeiden kartoitus sekä keskeisten ja ehdottomien vaatimusten määrittely
2.toimintaohjausjärjestelmätuotteiden soveltuvuusanalyysi; miten tarjolla olevat tuotteet palvelevat organisaation tarpeita.
Vaatimusmäärittelyn vaiheet voidaan jakaa seuraavasti: kartoitusvaihe, analyysivaihe, specifiointivaihe ja validointivaihe (Riekkinen 2006, 5.)
3.2.1 Kartoitusvaihe
Kartoitusvaiheessa määritellään tarpeet. Silloin voidaan tutustua vastaaviin järjestelmiin ja niiden ominaisuuksiin, tehdä henkilökyselyitä ja haastatteluita, tarkkailla järjestelmien käyttäjiä, miettiä skenaarioita, pitää aivoriihiä ja tehdä markkinointitutkimuksia. Tässä vaiheessa selvitetään luotavan järjestelmän haluttua toiminnallisuutta ja ominaisuuksia (Riekkinen 2006, 5.)
Tarpeiden tunnistus luo pohjan toimintaprosessien määrittelylle ja vaatimusten esittämiselle. Koska toiminnanohjausjärjestelmä integroi laajasti organisaation eri toimipisteitä, toimintoja ja henkilöitä. Sen tarpeiden tunnistusta ei voi jättää vain johdon tai atk-tuen tehtäväksi.
Tarpeiden kartoitusta tehdään yleensä useilla menetelmillä ja useissa ryhmissä. Kootut tarpeet voivat sisältää päällekkäisiä ja toisaalta myös ristiriitaisia asioita. Tarpeiden luominen vaatii interaktiivista käsittelyä esim. listaamalla ja ryhmittelemällä. Tarpeiden läpikäynnin yhteydessä on syytä miettiä sitä, mikä on ihmisen ja mikä järjestelmän rooli eri toiminnoissa eli mitä automatisoidaan ja mitä jätetään ihmisten hoidettavaksi. Kaikkia toimintoja ei voida kuitenkaan toteuttaa automaattisesti.
Tarpeiden tunnistusta helpottaa konkreettisten tavoitteiden määrittely. Tulevaisuuden vaatimukset on myös otettava huomioon. Järjestelmä ei saa olla niin tiukka, että sitä ei pysty kohtuullisin ja mieluiten yrityksen omin resurssein muokkaamaan toimintaympäristön muutosten tullessa. Informaation välitystä ja käsittelyä liittyy asiakassuhteisiin ja kaikkiin sidosryhmiin. Tietojärjestelmän tarpeita määriteltäessä kannattaa myös käydä läpi, miten tietojärjestelmä voisi tukea näitä yhteistyösuhteita. Tietojärjestelmäkumppanin tuki voi olla myös tarpeen.
Koska kartoitusvaiheessa on hyvä tutustua jo käytössä oleviin järjestelmiin, niin myös me teimme kartoitusvaiheessa, naapuriorganisaatiossa. Tämän lisäksi selvitimme kyselyllä nykytilaa. Lähetimme kysymyspatteriston tarkoin valitsemallemme ryhmälle niin johtoon kuin henkilökunnan edustajille.
3.2.2 Analyysivaihe
Analyysivaiheessa kartoitetut vaatimukset selvennetään ja tarkennetaan. Siinä epämääräiset vaatimukset on muutettu riittävän täsmällisiksi määrityksiksi. Vaiheen tuotoksena syntyy analyysidokumentti, joka kuvaa ne ongelmat, jotka luotavan järjestelmän täytyy ratkaista (Riekkinen 2006, 5.)
Kyselymme vastauksista kävi ilmi, että suurimmat odotukset henkilökunnalla on uudesta tietojärjestelmästä tiedon ja yhteistyön lisääntyminen, luotettavan tiedon saatavuus ja ylläpito, työn sujuvuus, tehokas ajankäyttö, tasapuolisuus ja tasa-arvoisuus, dokumentoinnin läpinäkyvyys, järjestelmien selkeyttäminen ja yhdenmukaistaminen sekä henkilökunnan kouluttaminen uusien tietojärjestelmien tottuneiksi käyttäjiksi. IT-osastolla tavoitteeksi nousi kaikkien laitteiden liittäminen samaan järjestelmään. IT-ylläpito tarvitsee työssään paljon tietoa eri ohjelmistoista, laitteista ja järjestelmistä. Työn tukena on seurantajärjestelmiä. Tiedolla pystytään arvioimaan nykyisten laitteiden käyttöastetta ja -varmuutta sekä varautumaan tulevaisuuden tarpeisiin.
3.2.3 Specifiointivaihe
Specifiointivaiheessa kuvataan, miten järjestelmän tulee toimia täyttääkseen asetetut vaatimukset. Tämä vaihe on pääosin tuottajan tehtävä ja hän tekee tästä specifiointidokumentin. Loppukäyttäjä osallistuu vain pilottijärjestelmien koekäyttöön (Riekkinen 2006, 5.)
3.2.4 Validointivaihe
Validointivaiheessa etsitään ja korjataan vaatimusten määrittelyn virheitä ja puutteita. Virheellä tarkoitetaan analyysidokumentissa kohtaa, jossa kuvaus ei vastaa todellisuutta. Puutteella tarkoitetaan, että specifiointidokumentissa kuvaus ei vastaa todellisuutta. Loppukäyttäjän läsnäolo validointivaiheessa on merkittävä, koska toiminnallisuuksien muuttaminen, poistaminen sekä lisääminen on vielä tässä vaiheessa helppoa ja edullista (Riekkinen J. 2006, 5.)
4 Yhteenveto
Tietojärjestelmä on ihmisistä, tietojenkäsittelylaitteista, tiedonsiirtolaitteista ja ohjelmistoista koostuva järjestelmä, jonka tarkoituksena on tietojen käsittelyn avulla tehostaa tai helpottaa työn tekemistä tai tehdä se ylipäätään mahdolliseksi.
Nykytilan kartoitus eli tavoitteiden, tarpeiden ja odotusten selvittäminen on erittäin tärkeää, sillä se luo tietojärjestelmähankkeelle lähtökohdan. Hankkeen myöhemmät vaiheet rakentuvat näiden tietojen pohjalta.
Kehittämistehtävämme oli erittäin haasteellinen ja opettavainen. Saavutimme mielestämme tälle opintojaksomme tehtävälle asetetut vaatimukset.
LÄHTEET
Kettunen J. & Simons M. 2001. Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto pk-yrityksessä - Teknologialähtöisestä ajattelusta kohti osaamisen ja tiedon hallintaa. VTT:n julkaisuja 854. Espoo:Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Saatavissa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2001/J854.pdf
Lindström Taina 2008. Johdon informaatiojärjestelmät kurssimateriaali
Riekkinen J. 2006. Vaatimusmäärittelyn vaikeus ja laatuvaikutukset. Seminaarityö. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelylaitos. Saatavissa:
http://www.cs.helsinki.fi/u/rkkauppi/laadunhallinta/lopulliset/riekkinen.pdf
Johdon informaatiojärjestelmät -opintojaksolla perehdyimme toiminnanohjausjärjestelmiin pk -yrityksissä, johdon informaatiojärjestelmän osatekijöihin (organisaation talouden, henkilöstön, prosessien ja asiakkuuksien mittaamiseen internet -pohjaista, kokonaisvaltaista ohjelmistoa käyttäen) ja informaatiojärjestelmien kehittämiseen. Tämä teksti on mukaelma tietojärjestelmien nykytilan selvitystyöstä, jonka tein yhteistyössä Auli Rauvolan kanssa. Ohessa on selvitystyön teoriaosuus, eikä varsinaisia johtopäätöksiämme.
Toiminnanohjausjärjestelmän tavoitteena on paitsi tukea organisaation toimintaa myös sen toiminnan ohjausta. Järjestelmän tulisi vahvistaa organisaation strategian toteuttamista ja auttaa seuraamaan ja ohjaamaan niitä tavoitteita ja tekijöitä, jotka ovat esim. kilpailukyvyn kannalta oleellisia. Toiminnanohjausjärjestelmä on varsin suuri ja pitkävaikutteinen investointi. Tavoitteita tarkasteltaessa on syytä käydä läpi myös kehityssuuntia ja pitkän tähtäimen tavoitteita. Yleisistä liiketoiminnallisista tavoitteista tulisi johtaa tietojärjestelmähanketta varten konkretisoidut tavoitteet esim. määrättyjen prosessien tai työkulkujen nopeuttaminen, päällekkäistyön vähentäminen jne. (Kettunen & Simons 2001.)
2 AIHEEN RAJAUS
Ei ole olemassa sääntöä, miten laajasti ja syvällisesti vaatimuksia tulisi kartoittaa – vaatimusmäärittelyjen tarve riippuu mm. hankkeen tavoitteista. Molemmissa ääripäissä on uhkia epäonnistumiselle. Liian laaja tarpeiden ja toimintojen läpikäynti voi johtaa loputtomaan pohdintaan ja on kallista sekä viivästyttää hanketta. Toisaalta epäonnistumiseen saattaa johtaa tilanne, jossa ”vain ostetaan kaupan hyllyltä”, eikä ole selvitetty riittävästi sitä, mitä järjestelmää tarvitaan, mihin sitä tarvitaan tai miten se toimii. Tämä saattaa johtaa viivästymiseen tai resurssien tuhlaukseen, vajaakäyttöön tai ei käyttöön ollenkaan (Lindström 2008.)
3 TIETOJÄRJESTELMIEN VAATIMUSMÄÄRITTELY
3.1 Tietojärjestelmän soveltuvuuden näkökulmat, hyödyt ja riskit
Kun tietojärjestelmää suunnitellaan otettavaksi käyttöön organisaatiossa niin suunnitteluvaiheessa törmäävät erilaiset lähestymistavat, tavoitteet, menetelmät ja organisatoriset toimintatavat. Tavoitteiden saavuttaminen riippuu paljolti ihmisistä ja organisaatiosta. Kun mietitään toiminnanohjausjärjestelmän soveltuvuutta organisaatioon esim. mitä koko organisaatio vaatii, entä laskutus, entä myynti, jne. Nämä vaatimukset kannattaa jaotella taloudellisiin ja teknisiin vaatimuksiin sekä sitä kautta niiden prioriteettitaso määritellään. Onko joku asia ehdoton vai toivottava. Vaatimuksista lähdetään sitten karsimaan kustannusten perusteella. Lisäksi vaatimukset voidaan jakaa toiminnallisiin (millaisia toimintoja tai palveluita järjestelmältä vaaditaan) ja ei-toiminnallisiin (suorituskyky, luotettavuus, käytettävyys) vaatimuksiin. Vaatimuksia eri näkökulmista pohtimalla nähdään, onko toiminnanohjausjärjestelmästä riittävästi hyötyä organisaatiolle (Kettunen & Simons 2001, 125.)
Käyttöönotossa tietojärjestelmää on jatkuvasti kehitettävä ja luotava uusia innovaatioita, koska vastaan tulee varmasti ongelmia, esteitä ja häiriöitä ja niihin on keksittävä ratkaisuja ja muutoksia. Uudet ratkaisut on otettava käyttöön ja järjestelmää modifoitava. Se on ”käyttämällä oppimista” -kehitystyötä. Tietojärjestelmän käyttöönotto on organisatorinen oppimisprosessi, jota tulee systemaattisesti tukea ja vahvistaa (Kettunen J. & Simons M. 2001, 125.)
Tietojärjestelmän käytössä ei riitä pelkkä järjestelmän käytön hallinta, vaan se on osattava ottaa osaksi omaa työtä ja sillä on osattava kehittää omaa työtä. Tietojärjestelmästä organisaatio voi saada toiminnallista ja taloudellista tehokkuutta, jos se otetaan suunnitellusta ja järjestelmällisesti käyttöön, sitä jaksetaan kehittää jatkuvasti ja varaudutaan siihen, että tämä ei hetkessä tapahdu. Haittapuolina voidaan mainita tietojärjestelmän käyttöönoton kalleus ja aikaavievyys. Kustannuksia aiheuttavat hankinta- tai valmistuskustannukset, modifointi kustannukset ja henkilökunnan kouluttaminen. Lisäksi sen ylläpito vaatii runsaasti asiantuntemusta (Kettunen & Simons 2001, 125.)
3.2 Vaativuusmäärittelyn vaiheet
Vaatimusmäärittely on keskeisessä asemassa kehittämishankkeen onnistumisen kannalta (Kettunen & Simons 2001, 7). Vaatimusmäärittely on vaihe, jossa tunnistetaan tavoitteet, tarpeet ja odotukset kehitettävänä olevalle tietojärjestelmälle. Vaatimusmäärittely on nähty yhtenä tietojärjestelmän rakentamisen tärkeimmistä tehtävistä. Myöhemmät vaiheet rakentuvat vaatimusmäärittelyn pohjalta, joten se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millainen ja miten hyvä ja toimiva järjestelmästä tulee (Lindström 2008.)
Ohjelmistotuotteen ja -toimituksen tyyppi vaikuttavat siihen, miten vaatimusmäärittelyä tehdään ennen toimittajan valintaa ja toteutusprojektissa sekä mikä rooli siinä on asiakkaalla ja toimittajalla. Realistisia ratkaisuja ovat yleensä vain ”paketoidut” tuotteet, jolloin toimittajan valintaa edeltävä vaatimusmäärittely voi olla tehokasta jakaa kahteen vaiheeseen;
1.tavoitteiden ja tarpeiden kartoitus sekä keskeisten ja ehdottomien vaatimusten määrittely
2.toimintaohjausjärjestelmätuotteiden soveltuvuusanalyysi; miten tarjolla olevat tuotteet palvelevat organisaation tarpeita.
Vaatimusmäärittelyn vaiheet voidaan jakaa seuraavasti: kartoitusvaihe, analyysivaihe, specifiointivaihe ja validointivaihe (Riekkinen 2006, 5.)
3.2.1 Kartoitusvaihe
Kartoitusvaiheessa määritellään tarpeet. Silloin voidaan tutustua vastaaviin järjestelmiin ja niiden ominaisuuksiin, tehdä henkilökyselyitä ja haastatteluita, tarkkailla järjestelmien käyttäjiä, miettiä skenaarioita, pitää aivoriihiä ja tehdä markkinointitutkimuksia. Tässä vaiheessa selvitetään luotavan järjestelmän haluttua toiminnallisuutta ja ominaisuuksia (Riekkinen 2006, 5.)
Tarpeiden tunnistus luo pohjan toimintaprosessien määrittelylle ja vaatimusten esittämiselle. Koska toiminnanohjausjärjestelmä integroi laajasti organisaation eri toimipisteitä, toimintoja ja henkilöitä. Sen tarpeiden tunnistusta ei voi jättää vain johdon tai atk-tuen tehtäväksi.
Tarpeiden kartoitusta tehdään yleensä useilla menetelmillä ja useissa ryhmissä. Kootut tarpeet voivat sisältää päällekkäisiä ja toisaalta myös ristiriitaisia asioita. Tarpeiden luominen vaatii interaktiivista käsittelyä esim. listaamalla ja ryhmittelemällä. Tarpeiden läpikäynnin yhteydessä on syytä miettiä sitä, mikä on ihmisen ja mikä järjestelmän rooli eri toiminnoissa eli mitä automatisoidaan ja mitä jätetään ihmisten hoidettavaksi. Kaikkia toimintoja ei voida kuitenkaan toteuttaa automaattisesti.
Tarpeiden tunnistusta helpottaa konkreettisten tavoitteiden määrittely. Tulevaisuuden vaatimukset on myös otettava huomioon. Järjestelmä ei saa olla niin tiukka, että sitä ei pysty kohtuullisin ja mieluiten yrityksen omin resurssein muokkaamaan toimintaympäristön muutosten tullessa. Informaation välitystä ja käsittelyä liittyy asiakassuhteisiin ja kaikkiin sidosryhmiin. Tietojärjestelmän tarpeita määriteltäessä kannattaa myös käydä läpi, miten tietojärjestelmä voisi tukea näitä yhteistyösuhteita. Tietojärjestelmäkumppanin tuki voi olla myös tarpeen.
Koska kartoitusvaiheessa on hyvä tutustua jo käytössä oleviin järjestelmiin, niin myös me teimme kartoitusvaiheessa, naapuriorganisaatiossa. Tämän lisäksi selvitimme kyselyllä nykytilaa. Lähetimme kysymyspatteriston tarkoin valitsemallemme ryhmälle niin johtoon kuin henkilökunnan edustajille.
3.2.2 Analyysivaihe
Analyysivaiheessa kartoitetut vaatimukset selvennetään ja tarkennetaan. Siinä epämääräiset vaatimukset on muutettu riittävän täsmällisiksi määrityksiksi. Vaiheen tuotoksena syntyy analyysidokumentti, joka kuvaa ne ongelmat, jotka luotavan järjestelmän täytyy ratkaista (Riekkinen 2006, 5.)
Kyselymme vastauksista kävi ilmi, että suurimmat odotukset henkilökunnalla on uudesta tietojärjestelmästä tiedon ja yhteistyön lisääntyminen, luotettavan tiedon saatavuus ja ylläpito, työn sujuvuus, tehokas ajankäyttö, tasapuolisuus ja tasa-arvoisuus, dokumentoinnin läpinäkyvyys, järjestelmien selkeyttäminen ja yhdenmukaistaminen sekä henkilökunnan kouluttaminen uusien tietojärjestelmien tottuneiksi käyttäjiksi. IT-osastolla tavoitteeksi nousi kaikkien laitteiden liittäminen samaan järjestelmään. IT-ylläpito tarvitsee työssään paljon tietoa eri ohjelmistoista, laitteista ja järjestelmistä. Työn tukena on seurantajärjestelmiä. Tiedolla pystytään arvioimaan nykyisten laitteiden käyttöastetta ja -varmuutta sekä varautumaan tulevaisuuden tarpeisiin.
3.2.3 Specifiointivaihe
Specifiointivaiheessa kuvataan, miten järjestelmän tulee toimia täyttääkseen asetetut vaatimukset. Tämä vaihe on pääosin tuottajan tehtävä ja hän tekee tästä specifiointidokumentin. Loppukäyttäjä osallistuu vain pilottijärjestelmien koekäyttöön (Riekkinen 2006, 5.)
3.2.4 Validointivaihe
Validointivaiheessa etsitään ja korjataan vaatimusten määrittelyn virheitä ja puutteita. Virheellä tarkoitetaan analyysidokumentissa kohtaa, jossa kuvaus ei vastaa todellisuutta. Puutteella tarkoitetaan, että specifiointidokumentissa kuvaus ei vastaa todellisuutta. Loppukäyttäjän läsnäolo validointivaiheessa on merkittävä, koska toiminnallisuuksien muuttaminen, poistaminen sekä lisääminen on vielä tässä vaiheessa helppoa ja edullista (Riekkinen J. 2006, 5.)
4 Yhteenveto
Tietojärjestelmä on ihmisistä, tietojenkäsittelylaitteista, tiedonsiirtolaitteista ja ohjelmistoista koostuva järjestelmä, jonka tarkoituksena on tietojen käsittelyn avulla tehostaa tai helpottaa työn tekemistä tai tehdä se ylipäätään mahdolliseksi.
Nykytilan kartoitus eli tavoitteiden, tarpeiden ja odotusten selvittäminen on erittäin tärkeää, sillä se luo tietojärjestelmähankkeelle lähtökohdan. Hankkeen myöhemmät vaiheet rakentuvat näiden tietojen pohjalta.
Kehittämistehtävämme oli erittäin haasteellinen ja opettavainen. Saavutimme mielestämme tälle opintojaksomme tehtävälle asetetut vaatimukset.
LÄHTEET
Kettunen J. & Simons M. 2001. Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto pk-yrityksessä - Teknologialähtöisestä ajattelusta kohti osaamisen ja tiedon hallintaa. VTT:n julkaisuja 854. Espoo:Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Saatavissa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2001/J854.pdf
Lindström Taina 2008. Johdon informaatiojärjestelmät kurssimateriaali
Riekkinen J. 2006. Vaatimusmäärittelyn vaikeus ja laatuvaikutukset. Seminaarityö. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelylaitos. Saatavissa:
http://www.cs.helsinki.fi/u/rkkauppi/laadunhallinta/lopulliset/riekkinen.pdf
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Arvot opettajan työssä
Opettajan on hyvä tietää arvonsa, sillä kasvatuksessa joudumme usein miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä hyvää ja mikä pahaa. Mielipiteissämme, joita esitämme jokaisen arkipäivän kuluessa lukemattoman joukon, on useimmiten mukana sekä tosiasiakäsityksiä että uskomuksia ja arvostuksia (Dunderfelt 1997, 79). Kasvatustieteessä erityisesti tavoitteenasettelu ja nämä eettisen alueen kysymykset ovat arvoihin sidoksissa (Dunderfelt 1997, 76). Opettaja joutuu työssään näyttämään esimerkkiä hyvistä arvoista ja ohjaamaan oppilaitaan oikeiden arvojen jäljille. Nuoret miettivät omia arvostuksiaan ja arvokysymyksiä: mitä pitää tehdä, mitä ei saa tehdä, mikä on sallittua ja minkä tekeminen on suoranainen velvollisuus.
Opettajan on kasvatustyössään myös huomioitava nuorien yksilöllisyys. Hänen kuuluu pitää uskomuksensa erillään faktuaalisista käsityksistä niin paljon kuin mahdollista, jotta nuoret oppilaat löytävät itse omat arvonsa. Jokaisella yksilöllä on tahdonvapaus. Filosofi Humen mukaan vain tosiasiaväitteistä voidaan päätyä arvolauselmiin (Dunderfelt 1997, 86).
Opettajan etiikka on itsesäätelyä. Hänellä pitää olla kelpoisuus ja moraalinen rohkeus muodostaa perusteltu kanta, jonka takana hän voi seistä ja kohdata sen arvostelun, jonka hän yhteisössä saa osakseen (Dunderfelt 1997, 85.)
Ammattiopetuksessa opettajan täytyy tehdä kasvatettaville tutuiksi ne haasteet, jotka elämän todellisuus asettaa, sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, kuten Ketonen (1980, 151-153) on kasvattajan vastuusta ilmaissut (Dunderfelt 1997, 85.)
LÄHDE
Dunderfelt, T. 1997. Elämänkaaripsykologia. Lapsen kasvusta yksilön henkiseen kehitykseen. Porvoo: WSOY.
Opettajan on kasvatustyössään myös huomioitava nuorien yksilöllisyys. Hänen kuuluu pitää uskomuksensa erillään faktuaalisista käsityksistä niin paljon kuin mahdollista, jotta nuoret oppilaat löytävät itse omat arvonsa. Jokaisella yksilöllä on tahdonvapaus. Filosofi Humen mukaan vain tosiasiaväitteistä voidaan päätyä arvolauselmiin (Dunderfelt 1997, 86).
Opettajan etiikka on itsesäätelyä. Hänellä pitää olla kelpoisuus ja moraalinen rohkeus muodostaa perusteltu kanta, jonka takana hän voi seistä ja kohdata sen arvostelun, jonka hän yhteisössä saa osakseen (Dunderfelt 1997, 85.)
Ammattiopetuksessa opettajan täytyy tehdä kasvatettaville tutuiksi ne haasteet, jotka elämän todellisuus asettaa, sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, kuten Ketonen (1980, 151-153) on kasvattajan vastuusta ilmaissut (Dunderfelt 1997, 85.)
LÄHDE
Dunderfelt, T. 1997. Elämänkaaripsykologia. Lapsen kasvusta yksilön henkiseen kehitykseen. Porvoo: WSOY.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
