Nyt kun sähköiset julkaisujärjestelmät ovat lisääntyneet nopeasti, organisaatiot ovat alkaneet kiinnittämään huomiota käytettävyyteen. Huomio käytettävyyteen on tullut suoraan käyttäjiltä. Sisällöntuottajat haluavat järjestelmän, jota on helppo käyttää. (Byrne 2005, 22.)
Käytettävyyden puute tarkoittaa www-sivujen käyttäjän turhautumista, kun joku asia ei ole niin helppoa kuin sen pitäisi. Käytettävyys tarkoittaa sitä, kun kirjautuu järjestelmään niin tietää heti mistä kuuluu aloittaa ja minne mennä ilman kolmen päivän koulutusta asiaan. Vaikka käyttäjät ovat usein tottuneet surffaamaan verkkosivuilla, niin julkaisujärjestelmästä voi silti löytyä paljon uusia nappuloita, joita ihmiset eivät ymmärrä. Usein julkaisujärjestelmissä keskitytään liiaksi toimintoihin, eikä itse käytettävyyteen. Käytettävyys on tilannekohtaista ja siksi käytettävyystutkimuksiin on sidottava käyttäjät tiiviisti. Käytettävyyttä suunniteltaessa ja testattaessa on syytä katsoa, miten käyttäjät työskentelevät järjestelmässä. Jos luulet tietäväsi miten toiset ihmiset ajattelevat, olet todennäköisesti väärässä. (Byrne 2005, 23—25.)
Käyttäjäystävällisen käyttöliittymän suunnittelussa ei kannata kuunnella mitä käyttäjät sanovat, vaan mitä he tekevät. Kun haluat selvittää, millainen käyttöliittymä toimii parhaiten, laita käyttäjät tekemään tehtäviä ja seuraa heidän työskentelyään. Käytettävyystestin perussäännöt ovat, että selvitä, mitä käyttäjät oikeasti tekevät, älä usko mitä he sanovat, äläkä todellakaan usko, mitä käyttäjät luulevat tekevänsä tulevaisuudessa. Käyttäjät usein sanovat haluavansa kaikkia ”siistille” kuulostavia juttuja, mutta käytettävyyden kanssa näillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Todellisessa käyttötilanteessa, nämä ”siistit” jutut, kuten 3D ja animaatio, eivät enää olekaan niin miellyttäviä. Voit vasta sitten myös kuunnella käyttäjiä, kun he ovat kunnolla käyttäneet jonkin aikaa käyttöliittymää, mutta silloinkin on huomioitava ihmisluonto. Ihmiset tahtovat sanoa helposti sen minkä sinä haluat kuulla tai mikä on milloinkin sosiaalisesti hyväksyttävää. Lisäksi he eivät muista kaikkea tekemäänsä. Pienet yksityiskohdat, jotka ovat ratkaisevia käyttöliittymän suunnittelun kannalta, voivat unohtua kokonaan, koska niitä ihmiset helposti eivät edes huomaa. Ihmiset tuppaavat perustelemaan kovasti tekemisiään. Usein kuulee sanontaa, että ”olisin huomannut painikkeen, jos se olisi ollut isompi”. (Nielsen 2001).
LÄHTEET
Byrne Tony 2005. Oh What A Feature: Functional Usability. EContent, May 2005. Saatavilla SAMK, Lillukka.
Nielsen Jakob 2001. Jakob Nielsen’s Alertbox, August 5, 2001. First Rule of Usabil-ity? Don’t Listen to Users. Saatavilla http://www.useit.com/alertbox/20010805.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti